enarfrdehiitjakoptes

Barcelona - Katalonian musiikin palatsi, Espanja

Paikan osoite: Katalonian musiikin palatsi, Espanja - (Näytä kartta)
Barcelona - Katalonian musiikin palatsi, Espanja
Barcelona - Katalonian musiikin palatsi, Espanja

Palau de la Música Catalana - Wikipedia

Palau de la Música Catalana. Eteinen, portaat ja aula[muokkaa]. Lluís Millet hall[muokkaa]. Remodeling ja laajennus[muokkaa]. Esiintyminen elokuvassa [edit]. Taidehistoria[muokkaa]. Ensiesitykset esitettiin[muokkaa]. Ulkoiset linkit[muokkaa].

Palau de la Musica Catalana on konserttitalo Barcelonassa, Kataloniassa. Sen on suunnitellut Lluis Domenech, i Montaner, Katalonian modernistiseen tyyliin. Se avattiin 9. helmikuuta 1908.

Orfeo Catala rahoitti rakentamisen, ja varakkaat teollisuusyritykset ja Barcelonan porvaristo antoivat merkittäviä taloudellisia lahjoituksia. Vuonna 1909 Barcelonan kaupunginvaltuusto myönsi palatsille parhaan rakennuksen palkinnon. Tämä palkinto myönnetään merkittävimmälle rakennukselle, joka on rakennettu edellisenä vuonna. Oscar Tusquets, Carles Diaz, arkkitehdit, kunnostivat, uudistivat ja laajensivat rakennusta laajasti. [3] Palace de la Musica Catalana ja Hospital de Sant Pau nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1997. Yli puoli miljoonaa ihmistä osallistuu Palaun musiikkiesityksiin, jotka vaihtelevat kamarimusiikki- ja sinfonimusiikista jazziin ja cancoon. (katalaani laulu).

Palatsi sijaitsee vanhan Barcelonan osaston, joka tunnetaan nimellä Casc Antic, kulmassa Carrer Palau de la Musica ja Carrer de Sant Pere Mes Alt. Eixample, tyylikäs 19-luvun kaupungin laajennus, on useimpien merkittävien modernististen rakennusten koti.

Palatsin muotoilu on tyypillistä katalonialaiselle modernismille. Käyrät ovat parempia kuin suoria viivoja ja dynaamisia muotoja staattisten sijaan. Rikas sisustus korostaa orgaanisia aiheita ja kukkia. Palatsin suunnittelu on rationaalinen, toisin kuin muut modernismin rakennukset. Se on keskittynyt tarkasti toimivuuteen ja hyödyntää kaikkia uusimpia tekniikoita ja materiaaleja, jotka olivat saatavilla 20-luvun alussa (esim. teräsrunko). Tim Benton sanoi sen:[2]